ILMIÖT



Rahvusvahelise illustratsiooninäituse 

”It’s Always Tea-Time”

eli kuinka kävin kälyni kanssa Viron Lastenkirjallisuuskeskuksen kansainvälisessä kuvitusnäyttelyssä. Näyttely meni kiinni lauantaina 28.11.2015. Tämä on se huono uutinen.Hyvä uutinen on se, että pääset tämän selostukseni ansiosta saamaan vähän teemaistiaisia lastenkirjataiteesta.

Marraskuun 26. päivä tuli kuluneeksi 150 vuotta  Lewis Carrollin Alice's Adventures in Wonderland -fantasiateoksen ilmestymisestä.

Jos rehellisiä ollaan, monet Ihmemaan Liisaan tai Aliceen viittaavat kuvat eivät lähestyneet aihetta kovinkaan lapsilähtöisesti. Hupsujen teekutsujen kuvallisilla elementeillä leikiteltiin surrealistisesti ja monesti synkästikin. Mutta kyllä John Tennielin viktoriaanisen kesyt kuvitukset kalpenivat näiden töiden rinnalla! 

Katsottuani alla olevan klipin huomasin, että näimme vain osan upeista nukeista, jotka olivat olleet aikaisemmin esille. Nyt ne olivat ullakkokerroksessa vitriineissä, jossa niistä oli hankala ottaa kuvia.
http://kultuur.err.ee/v/kirjandus/e5473bc3-f473-4a07-8bf1-b1e095b2d649/lastekirjanduse-keskuses-on-eksponeeritud-teosel-alice-imedemaal-pohinevad-tood

Joka tapauksessa nuket ja niiden asetelmat olivat huikeita viimeistä yksityiskohtaa myöten.



















Liisa istuu alemmassa kuvassa pyörteisen sakkilaudan päällä, pöydällä on lääkepullo ja vieressä liian suuri lusikka. Pöydästä kohoavan häkkyrän päällä leijuu Irvikissan virne! (Ks. yläkuvan oikea nurkka.)

Me suomalaiset puhumme kello viiden teestä, kun viittaamme englantilaisiin tapoihin. Siksi ihmettelin sitä, että näyttelyssä ja sen luettelossa puhutaan siitä, että kello on aina kuusi ja siksi teekutsut jatkuvat aina vaan. Mutta niinhän se onkin alkuteoksessa:
'And ever since that,' the Hatter went on in a mournful tone, 'he won't do a thing I ask! It's always six o'clock now.'
A bright idea came into Alice's head. 'Is that the reason so many tea-things are put out here?' she asked.
'Yes, that's it,' said the Hatter with a sigh: 'it's always tea-time, and we've no time to wash the things between whiles. 'http://www.gutenberg.org/files/11/11-h/11-h.htm
"Sekavempaa ja sekavempaa!", kuten Alice huudahtaa Alice Martinin käännöksessä Alicen seikkailut ihmemaassa (WSOY 1995). Jopa Martin on kääntänyt hullujen teekutsujen pysähtyneen ajan kello viideksi, vaikka hän ei yleensä kaihda käännöksissään toisen kulttuurin vierautta.

Pengoin asiaa pikaisesti internetin ihmemaassa. Ilmeisesti on niin, että kello viiden tee on se kuuluisa afternoon tea, ylhäisten teehetki pikkupurtavien kera. Sen sijaan kello kuuden tee on high tea, joka on rahvaanomaisempi tapa. Silloin syödään tukeva ateria, oikeastaan päivällinen.

Kun suomalaiset ovat omaksuneet käsityksen englantilaisten kello viiden teestä, he ovat olleet kiinnostuneita hienostopiirien tavoista. Mutta hatuntekijä edustaa alempaa työntekijä/kauppiasluokkaa, joka nauttii kello kuuden teetä, aina ja ikuisesti.

Netissä on paljon kirjoituksia englantilaisesta teekulttuurista ja sen hullunkurisista säännöistä. Tämä linkki tarjoaa amerikkalaisen näkökulman:
http://www.npr.org/sections/thesalt/2015/06/30/418660351/high-tea-afternoon-tea-elevenses-english-tea-times-for-dummies 













Ei kommentteja:

Lähetä kommentti