Hobittityttö räjäyttää koulun hierarkian

Maya Van Wagenen
Suosittu. Omaelämäkerta. Vintageviisautta nykyajan nörteille.
Alkuteos Popular. Vintage Visdom for a Modern Geek.
Suomentanut Leena Perttula
Karisto 2015, 266 s.

Outo kirja, outo idea, ajattelin lukiessani vähitellen eteenpäin Maya Van Wagenenin kirjauksia projektinsa etenemisestä. 13-vuotias teksasilainen koulutyttö on ollut koulun suosituimmuushierarkian pohjalla ja kiusattu. Mayalla on hammasraudat. Hän on lukutoukka, joka alkaa puhua nörtisti hobiteista, kun pitäisi herättää pojan mielenkiinto. Hän ei ratkaise ongelmaa yrittämällä muuttua toisten kaltaiseksi vaan erittäin kummallista kiertotietä - ryhtymällä noudattamaan 1950-luvun teinioppaan neuvoja.

Kirja on Betty Cornellin opaskirja suosiota tavoittelevalle teinille, ja sen tekijä on vielä elossa. Mayan isä oli ostanut sen vitsinä, mutta äiti teki ehdotuksen, joka jäi itämään Mayan mielessä. Mitä jos hän noudattaisi kirjan neuvoja keskittyen yhteen osa-alueeseen kuukauden ajan? Koe kestäisi koko kahdeksannen luokan ajan, mutta hän ei kertoisi koulussa, mitä on tekemässä. Toisten reaktioiden ja omien oivallusten raportointi kehittäisi häntä myös kirjoittajana, mikä liittyy hänen haaveeseensa tulla jonakin päivänä kirjailijaksi.

Kirjasta ei selviä, mitä äiti oikein ajatteli ehdottaessaan tätä koetta tyttärelleen. Entä jos se olisi mennyt pieleen ja tyttö olisi romahtanut? Tiesikö hän tyttärensä olevan niin omaperäinen ja vahva, että hän pärjäisi? En olisi itse ehdottanut tätä tyttärelleni, mutta täytyy myöntää, että olisin voinut itse ryhtyä kokeeseen. Itse asiassa edustinkin koulussa tosi vanhanaikaista linjaa ihan ilman oppaita. Toisaalta käytin reikäisiä farkkuja ennen kuin niitä oli keksittykään, vain siksi että pidin niistä niin paljon.

Mayan muutokset suosion tavoittelemiseksi ovat sekä sisäisiä että ulkoisia. Tavalliset
ulkonäkökysymykset on ratkaistava: hiukset, paino, finnit, käyttääkö meikkiä ja koruja, miten pukeutua? Vanhan opaskirjan ohjeet vievät Mayan omituisille poluille. Kirjaimellisesti toteutettu 50-luvun tyyli ei merkitse glamouria vaan mummopukeutumista solkikenkineen ja pitkine hameineen. Helmet, hattu ja hansikkaat viimeistelevät tyylin... ei vaan tyypin, joka vaikuttaa todella oudolta, kun ajatellaan ympäristöä, jossa muotikäsitykset ovat todella ahtaat.

"Kipeää tekee. Olen kuin jonkin vanhan elokuvan hahmo tai vanhainkodin asukas. Kyyneleet kohoavat silmiini, mutta puren huultani. En jouda itkeskelemään. Minun täytyy pitää mielessä, että olen oman tarinani päähenkilö ja kohtaan haasteet arvokkaasti ja sanavalmiina. Tarkistan meikkini vielä kerran ja kävelen hitaasti ulko-ovelle. Äiti toivottaa minulle onnea, mutten vastaa. Kuuntelen korkojen kopinaa jalkakäytävällä. Ne ovat kuin rummunlyöntejä ennen teloitusta." (s. 120)

Mayan sosiaalisen kenttätutkimuksen ydin onkin siinä, että hän sekoittaa koulun hierarkian tuomalla kehiin jotakin, mitä ei voi sijoittaa asteikkoon. Hierarkia ja suosio, jonka määritelmää Maya on questillaan etsimässä, kyseenalaistuvat ja tekevät tilaa Mayan persoonalliselle panokselle. Tämä puoli puhkeaa kukkaansa kun Maya alkaa puhutella kaikkia koulukavereitaan säätyyn katsomatta. Käytyään läpi kaikki ruokalan klikit hän huomaa, että ystävällisyydellä ja välittämisellä voi saavuttaa todella paljon. (Enkä nyt tarkoita tätä: "Minua, TUNNETTUA HOBITTITYTTÖÄ, pyytää ulos jalkapalloilija!" s. 194) Maya ymmärtää, että jokainen haluaa olla suosittu, tai oikeastaan huomattu ja hyväksytty, mutta harva uskaltaa antaa huomiota ja hyväksyntää toisille.

Olen ehdottomasti väärän ikäinen arvioimaan tätä kirjaa. Suosittu on tarkoitettu vertaistueksi samanikäisille. Tosin Maya Van Wagenen on saanut palautetta kaiken ikäisiltä naisilta ja miehiltä, joita hänen tarinansa on koskettanut. Minua häiritsi tekstin pysytteleminen pintatasolla. Oli kyllä mielenkiintoista lukea siitä ympäristöstä, jossa Maya eli, koska harvemmin törmää tyyneen kuvaukseen huumekartellien läsnäoloon. Kirjan ehdoton etu on Mayan vilpittömän perhetytön olemuksen säilyminen läpi kerronnan. Toivottavasti suosio - nyt koulun ulkopuolisessa maailmassa - ei muuta häntä liikaa. Mayan koko perhe asuu nykyään toisaalla Yhdysvalloissa. Maya käy koulua ja on aloittanut fiktiivisen kirjan kirjoittamisen.

Monet ovat kuvanneet kirjaa huippuhauskaksi. Täytyy jälleen todeta, etten voi yhtyä näihin kommentteihin ikäni takia. Mayan itseironiasta pidin kyllä. Sitä tarvitsevat kaikki, jotka eivät halua mennä valtavirran mukana. Sainhan itsekin vielä yliopistossa hameestani kommentin "hobittihame". Enkä ollut edes opiskelija vaan opettaja, ja se kommentti tuli opiskelijalta.
.