Joulukuun 21. päivä

Tammen kultainen aarrearkku
Tammi 2015, 264 s.

Tämä kymmenen kirjan kokonaislaitos on sen verran tuhti paketti, että käsittelen sitä osissa. Kun Tammen kultaiset kirjat täyttivät vuonna 2012 60 vuotta (saman vuonna amerikkalainen sarja Little Golden Books täytti jo 70 vuotta), julkaistiin Tammen kultainen juhlakirja, johon oli valittu yhdeksän ikimuistoista tarinaa ja yksi ennen suomentamatonkin. Juhlavuoden jälkeen on julkaistu useita ennen kääntämättömiä kultaisia kirjoja, mikä on ollut erittäin piristävää.

Tänään kirjoitan uuden kokoelmateoksen niistä kirjoista, joissa kuvittajana on Tibor Gergely (1900-1978). Monet muistavat hänet ennen kaikkea Viidestä pienestä palosotilaasta, joka on mukana Juhlakirjassakin. Nyt käsillä oleva kokoelma on oikeaa Tibor Gergelyn juhlaa. Hänen tyylilleen on ominaista rehevästi piirretyt plastiset hahmot.

Juutalaisena Tibor Gergely joutui pakenemaan Unkarista Amerikkaan vuonna 1939.  Eipä aikaakaan kun Georges Duplaix innosti hänet kuvakirjojen pariin ja he tekivät yhdessä kirjan Topsy Turvy Circus vuonna 1940 ja seuraavana vuonna kirjan The Merry Shipwreck. Jälkimmäinen on mukana Aarrearkussa nimellä Hauska haaksirikko. Vuonna 1942 Duplaix tutustutti Gergely Lucille Ogleen, joka on oli kultaisen kirjasarjan keskeinen luoja. Kaiken kaikkiaan Gergely kuvitti sarjaan yli seitsemänkymmentä tarinaa.




Lucy Sprague Mitchell, Irma Simonton Black ja Jessie Stanton
Keltainen taksi
The Taxi That Hurried (1946)
Suomentanut Ritva Toivola

Kaikki Gergelyn kuvittamat tarinat tässä kirjassa kuvaavat mennyttä elämänmenoa 40- ja 50-luvuilla. Tämän lisäksi Gergelyn miljööt ja henki on jotakin hyvin amerikkalaista. Saattaa olla, ettei joku pidä tällaisia kirjoja ollenkaan sopivina meidän aikamme lapsille, sillä näkyyhän näissä aikansa eläneitä asenteitakin. Itse en ole kuitenkaan tätä mieltä. Tarinat ovat niin täynnä eloa ja touhua, että annetaan niiden tehdä tehtävänsä; temmata lapsi mukaan menoon. Aikuiset ovat sitä varten, että he voivat selittää "Taksit ovat tässä keltaisia, koska...", "Kissa kävelee kadulla, koska...", "Tavarankuljettajat ovat mustia, koska..."

Nykyvinkkelistä on tietenkin myös paha asennevirhe, että koko kirjan aiheena on taksin nopeus, siis nykysuomeksi sanottuna hurjastelu. New Yorkin pilvenpiirtäjien välisissä sokkeloissa tämä on vielä hurjempi ajatus. Mutta kansa vain toteaa "Onneksi kuski ohjaa sitä niin hyvin." Liikennesääntöjä ja ilmeisiä esteitä sentään kunnioitetaan.

Kuten Viisi pientä palosotilasta, Keltainen taksikin on kunnianosoitus yhdelle ammattikunnalle. Taksinkuljettaja on kaupungin nopein, kyseessä on sankaritarina. 40-luvun kaupunkia ja sen liikennettä värikkäästi kuvaava kirja antaa vauhtielämyksen turvallisissa puitteissa.

Beth Greiner Hoffman  
Eläinten jumppahetki
Animal Gym (1956)

Suomentanut Tuula Korolainen

Tuula Korolainen on suomentanut näitä uusia runomuotoisia kultaisia kirjoja erehtymättömällä taidolla. Eläinten jumppahetkessä on vähän tekstiä, mutta senkin täytyy toimia riimiteltynä!

Gergely on oivallinen eläinten kuvaaja ja tässä kirjassa hän on selvästi haastanut itsensä kuvaamaan niitä vaikeissa asennoissa. Tarina on silkkaa nonsensea: eläimet tulevat mukaan lasten jumppahetkeen. Sitten katsotaan, miten hassuilta ne näyttävät. Jumppaajat nauttivat toistensa seurasta. Jostakin syystä Gergely on kuvannut lapset paljon persoonattomammiksi kuin eläimet.

Georges Duplaix
Hauska haaksirikko
The Merry Shipwreck (1941)
Suomentanut Ritva Toivola

Tämä tarina oli 4-vuotiaan pojantyttäreni mielestä kirjan hauskin. Tällä kertaa eläimet ovat kotieläimiä, jotka on ovat jokseenkin samannäköisiä muissakin Gergelyn kuvissa.

Kapteeni Kakkulan miehistö koostuu eläimistä, jotka tuntuva mahtuvan laivalle hyvin, vaikka toisinkin voisi ajatella. Eräänä päivänä miehistö karkaa joelle ilman kapteeniaan. Mutta nousee myrsky ja laiva ajaa karille. Mutta koska ollaan siellä Amerikassa, palopursi tulee pelastamaan karkulaiset tuota pikaa. Vielä amerikkalaisempaa on se, että eläinten mellastaessa palopurressa miehistö katselee iloisesti hymyillen. En enää sano, minkä maan kansallistunnetta ilmentää se, että koko konkkaronkka miehittää myös vapaudenpatsaan vain siksi, että heillä on niin hauskaa yhdessä.

Jos nyt saa harrastaa sen verran elämäkerrallista selittämistä, onhan amerikkalaisen positiivisuuden ja innokkuuden ottaa vastaan siirtolaisia (tässä tapauksessa pakolaisen) täytynyt tuntua mahtavalta Euroopan kireääkin kireämmän ilmapiirin jälkeen. Gergelyn kuvissa kaikki näyttävät hyväksyvän toisensa ja aina on aihetta juhlaan.

Kathleen N. Daly

Jäätelöautomies
The Good Humor Man (1964)
Suomentanut Ville Hytönen

Seuraavaksi glorifioidaan Jäätelöautomies, joka on jo ammattinsa puolesta cool. Hän kokoaa kaikki kansankerrokset vauvasta vaariin autonsa äärelle. Ville Hytönen on keksinyt herkullisia nimiä jäätelöille:
"Löytyy pähkinäpaukkuja ja kermakierteitä, suklaasipsuja ja mansikkamuhkuja. On sitruunasuteja ja siirappitikkuja, vadelmavaakkuja ja ananasansoja. Ja oma suosikkini on Muksumäen Mujaus: vadelma-mansikka-vaahtokarkki-tujaus." Kaikilla kansalaisilla näyttäisi olevan varaa ostaa jäätelöä heti kun kuulevan jäätelöauton kilistyksen.

Kuvassa näkyvä Mäntylän mummo parantelee lapsenlapsensa yksinäisyyttä jäätelöllä. Onneksi tämä poika löytää Laiska-Jussin kadonneen koiran ja näin kaksi poikaa ystävystyy. Heidät yhdistää tietenkin ilmiömäinen Jäätelöautomies.

Kirjan kuvat ovat välillä yllättävän vähäeleisiä, mutta mukana on paljon Gergelylle ominaisia täyteen sullottuja näkymiä. Aukeama jäätelötehtaasta havainnollistaa lapselle mielikuvituksen keinoin tuotannon vaiheita ja hektisyyttä. Gergely osaa totisesti tehdä maailmasta mielenkiintoisen paikan.

Margaret Wise Brown ja Edith Thatcher Hurd
Seitsemän pientä postiljoonia
Seven Little Postmen (1950)
Suomentanut Tuula Korolainen

Viimeisenä tarina, jota teki pahaa lukea postilakon aikaan. Nämä 50-luvun ikiliikkujapostiljoonit eivät nimittäin työehtosäännöistä piittaa.

Seuraamme pienen pojan salaperäisen kirjeen kulkua mummille asti, ja mitä siitä seuraa. Postin kulku näytetään havainnollisesti ja riimitellään kuvaannollisesti. Ihmiset tulevat onnellisiksi saadessaan lähetyksensä.

Gergely maalailee jälleen elämyksellisiä maisemia, jotka sykkivät elämää. Gergely on tässäkin kirjassa tarkka asennoista ja siitä rytmistä, jonka hän eri suuntiin pyrkivillä ihmisillä luo. Erinomainen sommitteluntaju, liiallista räikeyttä kaihtava värikkyys ja positiivisuus tekivät Tibor Gergelystä suosituimman kultaisten kirjojen kuvittajan Amerikassa. Ne elähdyttävät yhä.