Joulukuun 12. päivä

Gunilla Bergström
Mikko Mallikkaan parhaat tarinat
Alkuteos Alfons Åberg.
De tre första berättelserna.
Suomentanut Kaija Pakkanen
Tammi 2014, 80 s.

Mikko Mallikas on saanut edustaa eräänlaista jokalasta jo vuodesta 1973 alkaen Ruotsissa ja Suomessakin vuodesta 1977. Mikko ja hänen isänsä ovat tirkistelleet meitä sikkaraisilla silmillään jo 25 kirjassa.

 Mikko ja hänen isänsä ovat hyvin humaani parivaljakko. Kun toisella heistä alkaa panta kiristää, tasapainottaa toinen tilanteen. Viime vuonna ilmestyneessä Mikko Mallikkaan parhaissa tarinoissa pääsemme tämän isä-poika -suhteen alkulähteille tai oikeastaan siihen, miten Bergström on alkanut sitä esittää. On muuten vähän kummallista, että nämä kolme tarinaa on Suomessa nimetty parhaiksi, vaikka mitään valintaa 25 kirjan sisällä ei siis ole tehty vaan julkaistu kolme ensimmäistä tarinaa niin kuin Ruotsissakin.

Ensimmäisessä tarinassa Mikko Mallikas on oikukas nimihenkilö on vasta 4-vuotias. Nukkumaanmeno on hänelle vaikeaa. Siksi hän juoksuttaa isää sängyn viereen milloin milläkin asialla. Isä on loputtoman kärsivällinen ja kuten kertoja sanookin heti alussa, melkein liian kiltti. Jokseenkin sama ilme kasvoillaan hän suorittaa kaikki temput, jotka Mikko laittaa hänet tekemään. Vasta sitten kun nallen etsintä pakottaa hänet makuuasentoon, palveluun tulee katkos: isä nukahtaa lattialle. Tämä saa Mikon järkiinsä.

Isä joka nukkuu ei tietenkään voi toimittaa asioita. Ja ellei kukaan kuule, ei kannata huutaakaan. (s. 28)

Kaikkien aikojen ensimmäinen Mikko Mallikas on siis pikemminkin vanhempien terapiaa ja kasvatusopas kuin ainoastaan lapsille kerrottu tarina. Avaa se toki lapsellekin humoristisen näkökulman vanhemman rooliin.

Kun Mikko Mallikas rakentaa helikopterin, hän on jo 5-vuotias. Pojan kasvaessa isän rajoitukset nousevat esiin. Hän ei jaksa aina leikkiä Mikon kanssa eikä anna lainaksi työkalulaatikkoaan. Ovela Mikko valitsee hetken, jolloin isä syventyy lehteensä. Hajamieliseltä isältä saa luvan työkalujen käyttöön kunhan vain ei käytä sahaa. Bergström rakentaa mainiosti helikopterin tekovaiheet ja niihin liittyvät keskustelut. Lopulta Mikko saa isänkin mukaan leikkiinsä. Tässäkin tapauksessa sama tarina puhuttelee sekä lasta että aikuista yhdessä ja erikseen.

Kolmas tarina on kompleksisempi, sillä Mikko Mallikas panee töpinäksi vasta aivan lopussa. Mikko vetkuttelee päiväkotiin lähtöä, eikä isä ole enää ollenkaan niin kärsivällinen kuin ensimmäisessä tarinassa. Hän menettää hermonsa ja silloinhan ei ole muuta keinoa kuin tuoda hänelle sanomalehti. Osat vaihtuvat ja lopussa Mikko voi moittia isää viivyttelystä.

Mikko-kirjojen huumori on vähäeleistä ja hyvätahtoista. Isä ja poika koettelevat toisiaan ja nauravat lopussa itselleen. Gunilla Bergsrömin myötätunto on selvästi molempien puolella. Hänen kollaasikuvansa ovat klassikkoja. Kolmessa ensimmäisessä osassa ei ole mukana vielä sarjan muita henkilöitä: legendaarista Mulperia, isoäitiä ja Millaa. Niinpä jäämme odottamaan seuraavia Mikko Mallikkaan parhaita.