Joulukuun 1. päivä

Siiri Enoranta
Surunhauras, lasinterävä   
WSOY 2015, 473 s.

Teen heti poikkeuksen blogini päälinjoista ja tartun kotimaiseen nuorten fantasiakirjaan.

Kirjalla on ensinnäkin onnistuneen kaunis, lukemaan kutsuva nimi. 6-vuotias pojanpoikani kysyi kannen nähdessään, käsitteleekö se kuolemaa. Kyllä se sitäkin käsittelee, vastasin.

Kuoleman lisäksi Enorannan romaani käsittelee myytin ja historian törmäämistä. Surukauriin kansa uskoo, että surukauris kertoo jokaiselle 6-vuotiaalle, kuinka paljon surua tämän elämässä tulee olemaan. Lähemmin tätä riittiä seurataan Hahtuvaaran perheen nuorimman lapsen, Ulin kautta. Suru on jo kuitenkin tavoittanut Ulin perheen tätä ennen, sillä aivan kirjan alussa hänen äitinsä kuolee.

Surukauris viipyy Ulin kanssa päivän ja yön. Poika on vakuuttunut siitä, että hänen elämänsä on pohjattoman onneton ja tuhoaa hänen ympärillään olevienkin elämän. Uli tahtoo pois kotisaareltaan, vaikka ei ole mitään tietoa siitä, mitä meren tuolla puolen on.

Surukauriiden lisäksi trooppisen saaren asukkaiden elämässä elää toinenkin myyttinen hahmo. Sumunsalpaaja on tietäjä, joka näkee transsissa tulevaisuuteen. Omassa mielessään hän harmittelee sitä, etteivät hänen esi-isänsä ole välittäneet muuta perimätietoa kuin sen, että kansa on saapunut saarelle yli viisisataa vuotta sitten. Yksinkertaisia keräily- ja maanviljelyelinkeinoja harjoittava kansa on vailla historiaa.

Uli lähettää pullopostin, joka päätyy Sidrineian niemimaalle. Siellä elää Lasinkirkkaan prinsessa Sadeian hallinnossa "kehittyneempi" kansa, joka on vaurastunut käymällä kauppaa naapurimaiden kanssa. Tieto Ulin kirjeestä leviää Sadeiankin korviin, joiden välissä herää himo lähteä etsimään myyttisiä kultakauriita. Koska hän on tunteeton yksinvaltias, kukaan ei voi vastustaa hänen aiettaan, ei vaikka yksinvaltias on vasta 16-vuotias.

Enoranta käyttää näkökulmakerrontaa siten, että kukin luku kerrotaan yhden henkilöhahmon kautta. Kertomus kulkee hyvin sen jälkeen kun lukija on selvinnyt alun hahmotusvaikeuksista; onhan kyseessä maailma, joka on rakennettava sitä mukaa kun siitä saa tietoa. Viattomuuden tilassa uinuvan Surukauriin kansan ja sidrineialaisten lisäksi kulttuurien törmäykseen lisätään myös radhujen barbaarikansa. Viimeksimainittujen kuvaus ja käyttäytyminen juonen käänteissä on romaanin epäuskottavinta ainesta, mutta palvelee kuitenkin kokonaisuutta, jossa prinsessa Sedeian perustama naisvaltaisuus kesyttää villit karjut.

Matriarkaalinen yhteisö ei ole uuden uutta fantasiaromaanissa, mutta Enoranta toteuttaa sen jäsenten näkökulmaa johdonmukaisesti aina sanastoa myöten. Sen sijaan muutamat muut ilmaukset puhkaisevat luodun fantasiamaailman omalakisuuteen aukkoja. On kuitenkin kysymys kulttuurista, jossa matkustetaan vasta purjelaivoilla. Kursivoinnit minun:

Edellisen joulukuun päivä palautui Beannan mieleen kuin hän olisi katsonut sitä filmiltä. (s. 23)

Siksi Kurkuma ymmärsi, siksi hänen oli ymmärrettävä prinsessan jokainen kova sana, jokainen ilkeä katse, jokainen teko, joka muussa kontekstissa olisi ollut epäreilu. (s. 49)

"Auringosta tulee syöpä", Tirilaia sanoi, käänsi selkänsä ja meni. (s. 155)

Hänen silmissään oli sellaista vauhkoutta kuin Sarastuksen lemmikkieläintarhan gaselleilla, kun oli rokotusten aika ja eläinlääkäri lähestyi neulan kanssa. (s. 209)

Tällaiset nykyteknologian tuntevan ihmisen suuhun sopivat kielikuvat ja terveystiedot sekä -välineet eivät sovi teoksessa kuvattujen kokijoiden ajatusmaailmaan.

Muutoin Enorannan romaani on kerronnan suuri saavutus. Eri suunnista alkava kerronta vyöryy yhdeksi kokonaisuudeksi kansojen kohdatessa ja joutuessa muuttamaan käsityksiään. Enoranta kuvaa oivaltavasti sitä, kuinka Surukauriin kansa on vaarassa menettää myyttinsä saadessaan historian ja ehkä menettääkin. Juoneen on rakennettu tehokkaita yllätyksiä, jotka perustelevat yli neljäsataasivuisen luku-urakan. Romaani käy yhä mielenkiintoisemmaksi loppua kohti. Henkilöiden muutos on uskottavan kivuliasta. Kaiken kaikkiaan Surunhauras, lasinterävä kimmeltää kirkkaana prinsessa Sedeian lasikorujen tavoin.