keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Joulukuun 23. päivä

Inka Nousiainen & Satu Kettunen
Yökirja
Tammi 2015

Jos tuntee olevansa erilainen, vain toinen erilainen ihminen voi todella ymmärtää. Kahden lapsen välille syntyy tällainen ystävyys. Yöllisellä mäellä tapaavat Kuu ja Raa, jonka suuren koiran nimi on kuvaavasti Suru. Raalla on kyyneliä silmissä, koska kaikki on niin kaunista.

Kuu ei kestä päivänvaloa. Ennen Raan kohtaamista hänellä on ollut tunne, että hänen elämästään puuttuu jotakin, vaikka hänellä on äiti ja pikkusisko. Äiti on kyllä vähän erikoinen ja hän antaa pikkusisko Oo La Laan kiipeillä vapaasti pitkin seiniä. Nousiainen ilmaisee Kuun hiljaisuuden kautta hienovaraisesti sen, ettei tämä voi kotonaan hyvin. Raan kanssa hiljaisuus ei haittaa.
Käsi kädessä kuljemme syvemmälle metsään. Lehdet kahisevat ja kiiltomadot välkkyvät ympärillä. Minä en keksi mitään muuta sanottavaa eikä se haittaa. Raan kanssa tuntuu siltä kuin ajatuksemme joka tapauksessa juttelisivat keskenään.
Tämä ystävyys on yöpuitteineen jotenkin niin epätodellinen, että siitä tulee ystävyyden ideaalikuva. Kuu kokee, että Raan kyyneleet ovat hänen itkemättömiä kyyneleitään. Myötätunto kasvattaa heidät yhteyteen, joka on niin vahva, että Raa on Kuun kotona silloinkin kun on poissa.

Satu Kettusen kollaasikuvia hallitsevat violetin ja turkoosin sävyt. Kuvissa on miellyttäviä pintojen yhdistelmiä, mutta välillä myös vieraannuttavia yksityiskohtia, lähinnä valokuvapalaset. Latautunut, todellisuudesta irtautunut tunnelma on ensiarvoisen tärkeää Nousiaisen tekstille ja siinä Kettunen on todella onnistunut. Nousiaisen tarina on iätön. Se nostattaa kipeitä tunteita, mutta sen lohtu kantaa. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti