Joulukuun 2. päivä
Julia Donaldson & Axel Scheffler
Linnunpelättien häät
Suomentanut Raija Rintamäki
Kustannus-Mäkelä 2015
Mahtaakohan kirja perustua tositapahtumiin, kun tekijät poseeraavat tässä aivan oikeiden Heinä-Heinon ja Kaura-Lauran kanssa? http://www.kustannusmakela.fi/binary/file/-/fid/1370 |
Kuvakirja tarjoaa aimo annoksen maalaisromantiikkaa sankareinaan linnunpelätit. Heinä-Heino ihastuu välittömästi uuteen kollegaansa Kaura-Lauraan. Kuten ennenkin Donaldsonin kirjoissa, toistetaan ydinsäettä, joka iskostuu mukavasti lapsen päähän. Tällä kertaa se on
Järjestetään (tai jokin muu sana) hienot häät, näyttävät ja tyylikkäät!Sittenpä hankitaan peläteille sopivat tarvikkeet tyylikkyyden takaamisesti. Kun Heinä-Heino viipyy kukkien haussa, uhkaa häitä klassinen ongelma. Ilmaantuu kilpakosija, kreivi Ylermi, pelättien sukua hänkin. Ylermi on tietenkin paha poika, joka sikarillaan sytyttää pellon palamaan. Heinolla on siinä ratkaisun paikka ja kaikki päättyy niinkuin pitikin - näyttäviin ja tyylikkäisiin häihin.
Kuvakirjan idea on hauska ja tarina kerrotaan sopivan pelkistetysti. Vaakaan taitettu muoto tarjoaa värikylläisiä maalaisnäkymiä. Eläinlajeja punotaan yllin kyllin mukaan. Scheffler piirtää eläimet niin usein hymyilemään, että vakavammat otukset näyttävät jotenkin koomisilta. Traktorin nimeäminen Mörgusoniksi on hauska viittaus Mörkyliin (lieneekö Grufford alkuteoksessa?).
Kovin sarjakuvamaisiahan tämän parivaljakon kuvakirjat ovat, mutta yhtä kaikki hyväntuulisia. Pienen lapsen on vähän vaikeampi ymmärtää riimitettyä tekstiä, jolloin selkeät kuvasarjat ovat avuksi. Häät ovat heinäpellollakin suuri tapaus. Ja häistähän joku aina myöhästyy. Tällä kertaa se on etana, joka muuten oli syyllinen Heinon viipymiseenkin. Donaldson ja Scheffler osaavat tehdä linnunpeläteistään niin eloisia ja samastuttavia että ihmetellä täytyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti