Joulukuun 17. päivä

Benji Davies
Toivo ja valas
Alkuteos 
The Storm Whale
Suomentanut Sanna Vartiainen
Karisto, 2015











Benji Davies on englantilainen kuvittaja ja animaattori, jonka ensimmäinen kokonaan "itse tehty" kuvakirja on saavuttanut kansainvälistä menestystä. Tosin amerikkalaiselle yleisölle kirjan kansi piti vaihtaa, koska amerikkalaiset olisivat voineet säikähtää, että kuvassa näkyvä valas on kuollut. Paljastan suomalaisille lukijoille: kuvassa näkyvä valas ei ole kuollut.

Ihastuin Daviesin kuvitustapaan aika tavalla. Hän hallitsee ison tilan ja sokkeloiset ulottuvuudet. Myrskyinen meri todella velloo ja pauhaa ja lokit kirkuvat ja kissat kehräävät. Davies luonnostelee kuvat ensin lyijykynälllä ja tussilla ja siirtyy sitten tietokoneelle maalaamaan. Hän saattaa vielä elävöittää jotakin pintaa skannatulla maalilla tai musteella. Tulos on elävä ja maalauksellinen, täynnä tunnelmaa.

Itse tarina on vähäeleinen, kuten takakansikin mainitsee. Toivo on pieni poika, joka asuu meren rannalla. Isä lähtee joka aamu kalastamaan ja Toivo jää yksin kuuden kissan kanssa kotiin. Löydettyään eräänä päivänä pienen valaan Toivo vie sen kylpyammeeseen.

Toivo teki parhaansa, jotta valas tuntisi olonsa kotoisaksi. Hän kertoili kotisaaresta ja millaista elämä siellä oli. Valas kuunteli hyvin tarkasti.

Näin meille kerrotaan, vaikka näkyyhän kuvasta, ettei valas varsinainen vuorovaikutuksen mestari ole. Näin tullaan kuitenkin osoittaneeksi, miten kovasti Toivo tarvitsisi ystävää. (Kissat ovat ilmeisesti tässä tapauksessa huonekaluihin verrattavia tekijöitä.) Sen tajuaa isäkin sitten kun palaa kotiin.

Yhdessä isä ja Toivo palauttavat valaan avomerelle. Ero on Toivolle vaikea, mutta nyt on isä läsnä. Viimeinen kuva antaa ymmärtää, että isä viettää enemmän aikaansa Toivon kanssa. Valaskin palaa silloin tällöin tervehtimään, eikä sekään ole yksin. Näkyvissä on kaksi pyrstöä, isompi ja pienempi. Ehkäpä pikku valas löysi äitinsä.

Tarina ei ole sen kummallisempi, mutta lukiessaan kokee itsekin meren ja pienen pojan yksinäisyyden. Toivottavasti saamme suomeksi myös Daviesin seuraavan kirjan Grandad's Island.

Katsotaanpa vielä Daviesin työhuoneeseen. Siellä näkyy hänen ihailemiaan kuvakirjoja. Kaksi Tove Janssonia. Ilmankos hän muistaa  Joanna Marplen haastattelussa, että hänen kirjansa on käännetty myös suomeksi.

http://joannamarple.com/wp-content/uploads/2015/02/IMG_6906.jpeg